Joo, tosiaan eilen lähettiin Esen kanssa hakemaan uutta puskuria pököttiin. nooo siinä sitte kivasti nurmosta ajeltiin ouluun päin, raahen kohalla sit yhdessä risteyksessä katottiin että siitä tullee auto kolmion takaa, ensin tuntu että se auto ei tuu siitä eteen, mut ei se sit pysähtynykkään ja noin viis sekuntia aikaa reagoida jotenki, noo Ese laitto sit jarrut pohjaan ja tööttäili ihan hitosti, mut ei saatu vauhti pysähtyyn ku johonki 70km/h.. tosin sitte se pysähty nollaan aika nopeesti, *PAM* vain siihen kylkeen ja molemmat autot poikittain siinä autotiellä. Onni onnettomuudessa ettei meidän takan ollu ketään, vaan ehittiin autosta ulos viittomaan autoille että väistävät, sitte saatiin auto pois siitä tieltä siirrettyä, ku kohalla oli sopivasti bussipysäkki. hätäkeskuksee sit soitettiin ja paloauto oli sit parissa minuutissa siinä, siitä eteenpäin ei oo kauheesti muuta muistikuvaa ku se että kävin pihalla ihan paniikissa ja ese halas mua tosi kovasti, sitte vasta älysin että tosiaan nousin autosta pois ja selvisin siitä.. seuraava minkä muistan oli se ku istuin ambulanssissa ja multa mitattiin verenpaineet ja kaikki tämmöset. sitä en tosin muista että millon ne ois tullu siihen ja että saatiinko sitä tietä loppujenlopuksi puhtaaksi siitä romusta..
Siitä lähettiin sit ambulanssilla raahen keskussairaalaan, tosin siellä informoitiin aika huonosti ja istuttiin noin kolme tuntia ja täytettiin kaiken maailman lappuja enkä älynny mistään mitään..
Sitte käytiin tutkituttamassa ittemme ja mulle tehtiin vielä ultraääni tutkimus siellä että onhan sisäelimet kunnossa ku mahan alueellaki on tuota kipua kivasti. Sitte siinä istuskeltiin taas jonku aikaa ja lääkäri sano että meille laitetaan niskatuet, molemmille. ihan varalta jos olis tullu kaularangan murtumaa, koska molemmilla aristaa niska siitä samasta kohdasta. Raahesta päästiin sitten jälleen ambulanssin kyytiin kohti Oysia kuvaamaan kaulaa ja ottivatpa siellä taas ultraäänen multa ja ottivat verikokeet ja jo viidennet verenpaineet mittasivat siinä sitte.
Oli tosi söppöä ku meitä kohdeltiin esen kans kokoajan niinku vanhaapariskuntaa, eli mahdollisimman samaanaikaan kaikki hoidot ja aina meidät vietiin odottamaan vierekkäin sinne sänky paikkaan, tiijä sit mikä sen nimi on. Sitte oli onneksi hyviä uutisia, kummallakaan ei näkyny murtumia ja sisäelimet oli kunnossa. niskatuet vietiin pois, mutta jäätiin sitten yön yli tarkkailuun. tosiaan kello oli sinä vaiheessa jo yli kolme että aamuun oli enää 4 tuntia, joista nukuin kaks, loput kaks seurasin sairaalan menoa ja kuuntelin minkälaisia muita tapauksia siellä oli.
Noo oli siellä joku -95 poika joka oli kännissä kaatunu portaissa ja oli sääriluu murtunu, nyh, onneks ei kuitenkaa itelle nii pahasti käyny. Aamulla päästiin sitte tosiaan siinä seittemän aikaan pois sieltä, tai siis sillon suunnilleen alettiin etsimään uloskäyntiä, tokihan se siinä lähellä oli mutta ei osattu avata ovea vaikka siinä iso lappu oliki että "Paina Tästä" hm.. kaikkea sitä
Mutta Kyllä oon kiitollinen että Ese teki oikeen päätöksen ja jarrutti suoraan eikä lähteny tekeen väistöliikkeitä koska muuten oltais oltu katon kautta ympäri pellolla tai liikenteen jakaja aidassa ja auto olis varmaa menny kahtia tai jotai, eli paras mahdollinen ratkaisu. My saviour <3
Näin sitä ymmärtää kuinka pienestä elämä oikeesti on kiinni, ja kuinka tärkeä toinen ihminen oikeasti on itelle <3 Selvittiinpäs!
