Sinne meni mies
Mies meni Inttiin ja nyt on hyvinkin yksinäistä.
Siellä se on ollut jo kohta kolme viikkoa
Tässä välissä oon ehtinyt käydä jo Englannissaki tarkistamassa millaisia ihmisiä mulla oikein onkaan sukulaisina.
Mukaviahan ne oli, mutta reissun takia missasin kotiväen päivän
Lentokoneella siis mentiin Englantiin ja Koneessa ehti tuottaa jos jonkinlaista tekstiä
Yhden epämääräisyyden huipun voisin kirjoittaa tähän taas vaihteeksi.. ei sillä että ketään kiinnostaisi, kun eihän kukaan tätä kuitenkaan lue.. tai ainakaan uskalla kommentoida mitään,
Josta tulikin mieleen että miksihän edes kirjoitan tänne mitään? vois vaan poistaa tämänki turhuuden. Kaikki on oikeastaan turhaa
mutta nyt siihen tekstiin:
Hän, hän joka luuli ettei suru koskaan saisi kiinni "ei se saisi ketään kiinni"
Hän eli omassa paratiisissaan, kadulla vapaudessa
Ei hän ollut edes elävien kirjoissa
Ei tiennyt mistään paremmasta
Ei tiennyt perheestään. Perheestään joka ei hänrä edes eläväksi merkinnyt
Hän luuli ettei mitään voi menettää, niin hän luuli.
Käveli Resuisissa vaatteissaan pää pystyssä, pitkä takkuinen tukka tuulessa liehuen.
Pystyssä aina siihen asti, kunnes tapasi kohtalon.
Kohtalo takertui jokaiseen partakarvaankin. Veti hänet mukaan kierteeseem, ei hän päässyt pakoon. Ei päässyt itseään pakoon, Ei ketään joka pelastaisi hänet itseltään ei hän ketään koskaan ole kaivannut ei koskaan ketään tuntenut.
Hän joka rakasti vapauttaan, joutui oman kostonsa uhriksi.
Yksinäisyydessään, vai kylmyys vieressään, hän pakeni maailmaa, pakeni itseään,
Mies joka eli elämänsä onnellisena.
Mies joka oli vapaa.
Hän karkasi
Niin, Miettikääpä sitä sitten..
Elämä on epäreilua..
Ei voi mitään, ei ketään kiinnosta..
Siinä kaikki tälläkertaa..
